Laihduttamista tai lihomisen estoa?

Aloitan tämän blogin perusasialla, eli muistuttamalla että ylipainon hallinta ei ole laihduttamista vaan lihomisen estoa.

Laihduttaminen on nykyaikana paitsi iso business niin myös iso henkinen rasite, joka vie sekä aikaa että energiaa muilta asioilta, moni laihduttaa lähes koko ajan ja laihduttaminen on jatkuvasti mielessä. Samalla laihduttamisesta on tullut viihdettä ja jopa uusi kilpailulaji, jossa menestyjät ovat sankareita. Ja kyllähän sitä pitääkin laihduttaa jos on lihava, se on oikein ja suositeltavaa sillä lähellä normaalipainoa ihminen elää pitempään ja on terveemmin.

Ongelma vaan on se että lauhduttamisesta on itsestään tullut toistuva oire eikä lääke ”taudissa” jolla on tapana uusiutua. Suuri osa laihduttajista lihoa uudestaan ja aloittaa jälleen uuden laihdutuskuurin ja laihtuvat ja lihovat ja… Terveydenhuollon ammattilaiset kertovat meille että tämä jo-jo ilmiö on todella vaarallinen se rasittaa kehoa vaarallisen paljon, ja näinhän se on mutta harva laihduttaja suunnittelee lihovansa uudestaan.

Laihdutsukuurit

Maailma on täynnä mitä ihmeellisimpiä ja oudompia laihdutuskuureja ja ihmedieettejä, ja toinen toistaan varmempia ja tutkitumpia... kuulemma. Kaikissa on kuitenkin sama pohjaresepti, kun syö vähemmän kuin mitä kuluttaa niin laihtuu. Äskettäin oli uutinen jossa eräs mies laihdutti menestyksekkäästi oluella ja makkaralla, siinä ”salaisuutena” oli että hän söi vain 1500kcal päivässä ja kulutti reilusti yli 2000kcal, ja totta kai hän laihtui ja saatiin aikaan raflaava otsikko (eri juttu sitten on se että veriarvot eivät välttämättä tuosta dieetistä pitäneet).

Internet on täynnä sivuja, blogeja ja artikkeleita laihduttamisesta ja osa niistä onkin hyviä ja kannustavia ja niiden ohjeilla laihtuu. Laihdutuskuurin ongelma on juuri se että se on akuuttilääke mutta ei ratkaisu. On hyvin yleistä kuulla laihduttajan suusta että "sitten kun olen laihtunut niin voin taas palata normaalin elämään ja tämä laihduttamisen tuska ja ahdistus lakkaa". No niinhän se elämä vähäksi aikaa palaakin usein ”normaaliksi”. Ongelma on vain se että emme enää tiedä mikä on normaalia, ehkä järjellä mutta emme ole sisäistäneet sitä. Emme sisäistä sitä että lihavuuden ylläpitämiseen käytetään usein lähes tupla määrä kaloreita verrattuna siihen mitä normaalipainoisena tarvitsemme, ja muistamme jopa tahtomatta tämän lihavuuden ylläpitämisen normaalina tilana ja normaalipainon ylläpito on epänormaalia.

Se karkkipussi leffan kanssa, stressaavan päivän jälkeen pizza ja pari olutta jne.. tuntuvat pikkujutuilta ja normaalilta elämältä jossa palkitsemme itsemme ruualla ja nautimme taas vain elämästä laihduttamisen jälkeen. Mutta kun se ei ole näin, jotta kilot pysyy poissa, on oikeasti arjessa luovuttava lähes kokonaan monesta sellaisesta ruoka ja juomanautinnosta joista on oikeasti tosi vaikea luopua, ja se luopuminen aiheuttaa tuskaa. Juhlapäiviä tulee välillä ja silloin voi antaa periksi, mutta ne ovat oikeasti juhlia ei perjantai, nimipäivä, hyvän päivän kunniaksi, kollegan läksiäiset, jne jne… Myös laihduttajan on hyvä välillä pikkaisen herkutella mutta se ei tarkoita mässäilyä.

Laihduttamisen dilemma

Käytän itseäni esimerkkinä; söin vielä vuoden 2011 alussa arviolta 3500-4000kcal päivässä ja sillä paino pysyi yli 120kg rajan (ja hätyyteli välillä 125kg), tänä päivänä syön n. 2100-2400kcal päivässä ja paino pysyy siinä 88kg paikkeilla kevyellä liikunnalla (4 tuntia viikossa).  

Jos tänä päivänä haluan laihduttaa, niin minun on vähennettävä n.500-700kcal päivässä, eli syön silloin vain noin 1600kcal päivässä (voin lisäksi "ostaa" itselleni parisataa kilokaloria lisäämällä liikuntaa), näin laihdun noin 1.5-2kg kuukaudessa. Kun vuoden 2011 kevät/kesällä laihdutin 30kg, niin söin alkuun 2500kcal ruokaa ja harrastin n.500kcal verran liikuntaa päivässä, tämä laihdutti minua n.6kg kuukaudessa (alussa enemmän), kehoni oli isompi ja siksi energiatarve suurempi, sama kuuri ei tänä päivänä laihduttaisi minua ollenkaan.

Lihomisen esto

3500kcal tai 2000kcal päivässä on iso ero mutta se ei tunnu siitä, se on esim. yksi suklaalevy tai iso pizza, 3 pulloa siideriä…, usein kuulee että laihduttamisen jälkeen on lihonut täysin mystisesti, se mystiikka lähtee siitä että et laihempana enään voi syödä tai juoda niin paljon kuin ennen ja pysyä samassa painossa, tämä tuntuu epäoikeudenmukaiselta, samoin kun se että laihempana laihduttaminen on vaikeampaa ja vaati enemmän töitä.

Laihduttaminen pitäisi täydellisessä maailmassa tapahtua vain kerran, ja sen jälkeen elämäntapojen on muututtava. Siksi paras lääke on alusta asti muuttaa elämäntapoja, eli tee muutos jonka kanssa voit elää loppuelämän, älä petä itseäsi laihdutuskuurilla jossa syöt tai teet sellaista mitä et ole valmis tekemään loppuelämäsi. Helppoahan se on sanoa, eli jos kuitenkin turvaudut kuuriin niin muista että kun olet laihtunut, et voi palata enää takaisin vanhoihin tapoihin, et edes vähäksi aikaa, elämäntapojen muutoksen on tultava kun olet laihempi. TV:ssä ja lehdissä on sankaritarinoita, joissa todella kovalla treenillä ja dieetillä laihdutaan tosi nopeasti, muista se on viihdettä ja vaikka pystyisitkin myös itse siihen niin se ei ratkaise sitä miten pidät lihomisen loitolla, sillä et voi olla laihdutuskuurilla koko ajan. Jokainen voi laihduttaa ja sen ei kuulukaan olla helppoa, ne viimeiset kilot ja niiden pitäminen poissa on se raskain taistelu mutta ihminen oppii ja pikkuhiljaa normaalielämä muuttuu terveelisemmäksi.

Älä aseta itsellesi ylisuuria tavoitteita ja odotuksia, useimmiten terveeseen elämään riittää että olet indeksien mukaan vähän ylipainoinen, ulkonäköpaineet ajavat usein pitämään virallista normaalipainoa ihanteena mutta emme ole kaikki saman muotoisia joten normaalipaino voi olla sinulle täysin eri, ja tärkeintä on aina että olet terve!