Vaaka on rikki!

Niin kuin olen aikaisemmin tässä blogissa kirjoittanut, niin laihduttaminen ei saisi olla jatkuva tila. Laihtumisen jälkeen tarvitaan elämämuutos jotta paino pyysyy poissa, liikunta ja kevyempi ruokavalio on oltava osa arkea. Niinpä… se on helppo kirjoittaa mutta varmasti moni on todennut että vielä vaikeampaa kuin laihduttamien on se painon poissa pitäminen. Tämä tulee usein epämiellyttävänä yllätyksenä kun oli oikeastaan odottanut palua arkeen.

Onnistuneeseen laihduttamiseen kuuluu useimmilla voimakas tietoisuus siitä mitä syö, kuinka paljon liikkuu ja mitä painaa, ja onkin hyvä pitää näistä asioista kirjaa. Kun on pääsyt tavoitteeseensa, niin houkutus oman kyttäämisen lopettamiseen on valtava, ja useimmat lopettavatkin sen pikkuhiljaa. Yllätys onkin sitten karvas kun pitkän tauon jälkeen käy vaa’alla ja tulee täytenä yllätyksenä että painoa on tullut lisää ja rehellinen vilkaisu peiliin kertoo sen myös. Sitä on luullut että on oppinut uusille hyville tavoille, mutta olemme erittäin hyviä unohtamaan miten paljon syömme ja liikumme, ja aika kultaa myös lähimuistot. Epäuskoisuus on suuri ja on itse ehdottomasti sitä miltä että millään ei ole muuttunut, kilot ovat tulleet ihan itsestään.

Näin kävi myös minulle, tai oikeastaan meinasi käydä. Olin väärällä tiellä, 2011 laihdutin 30kg, mutta jatkoin aika ankaraa painon ja ruokailun tarkkailua ja kilot pysyi poissa, ja jonkun verran lähti jopa lisää pois. Tämän vuoden (2015) alussa iteluottamus nousi lopulta päähän ja lopetin vaa’alla käynnin ja en kauheasti laskenut edes päässä enää kaloreita (liikuntakuri pysyi, sillä siitä pidin yhä julkista liikuntapäiväkirjaa heiaheia:ssa). Kun sitten kävin vaa’alla, olivat kilot menneet 4kg yli oman hälytysrajani (tarkistin heti onko vaa’assa jotain vikaa). No ei vielä mikään katastrofi (ja sain ne jo pois), mutta olin tyrmistynyt, sillä en mielestäni ollut juurikaan muuttanut elintapojani, lopetin vain tarkaillun ja dokumentoinin. Vaa’alla käyntini johtui sattumasta, ja jos en olisi sitä tehnyt niin painonnousu olisi todennäköisesti jatkunut hitaasti mutta varmasti. Ja kuitenkin tiesin tämän, ja olen myös muille sanonut että tietoisuus syömisestä, tavoitteissa pysyminen ja niiden mittaaminen pitää kilot poissa.

Eli kun olet laihduttanut ja kylvet ympäristön kehuissa ja olet itseesi tyytyväinen ja ylpeä, olet ansainnut sen ja saat nauttia siitä. Mutta kun arki tulee niin alkaa seuraava askel joka kestää usein loppuelämän, sinun pitää jatkaa itsesi ja syömisesi tarkkailua, olet jo kerran (tai useamman kerran) todistanut itselle että olet kykenevä lihomiseen vaikka et halua sitä.

Joten olet tarkkailuluokalla oppikoulussa joka kestää loppuelämäsi. Ja on paljon helpompaa tehdä tarkkailusta arkirutiini, kuin aloittaa taas se tuskainen laihduttaminen, jota et odota innolla.